Espanjan politiikka

Poliittinen järjestelmä

Espanja on perustuslaillinen kuningaskunta. Nykyinen perustuslaki hyväksyttiin 6. joulukuuta 1978. Espanjaa hallitsi vuodesta 1939 vuoteen 1975 diktaattori Francisco Franco (4.12.1892-20.11.1975).

Espanja koostuu 17 autonomisesta alueesta

• Andalusia
• Aragón
• Asturias
• Baleaarit
• Baskimaa
• Cantabria
• Castilla y Leon
• Castilla-La Mancha
• Extremadura
• Galicia
• Kanarian saaret
• Katalonia
• Madridin alue
• Murcia
• Navarra
• Rioja
• Valencia
• Ceuta (Afrikan rannikolla sijaitseva autonominen kaupunki)
• Melilla (Afrikan rannikolla sijaitseva autonominen kaupunki)

Laajin autonomia on Baskimaalla, Katalonialla, Galicialla ja Andalusialla. Niiden erityisasema on kirjattu Espanjan perustuslakiin ja vahvistettu kansanäänestyksillä. Alueiden itsehallintoa on perustuslain sallimalla tavalla kehitetty ja laajennettu vuosien kuluessa niin sanottujen alueellisten statuuttien kautta. Asiasta käydään jatkuvaa keskustelua Espanjassa. Lisäksi Espanjassa on 50 provinssia ja 8107 kuntatason yksikköä, joista valtaosa on pieniä kyliä.

Valtionpäämies

Valtion päämies on Espanjan kuningas. Vuodesta 1975 kuninkaana on ollut Juan Carlos I. Kuningas symboloi Espanjassa valtion pysyvyyttä ja yhtenäisyyttä, ja toimii seremoniallisena valtionpäämiehenä.

Poliittinen valta on hallituksella. Neuvoteltuaan puolueiden ja edustajainhuoneen puhemiehen kanssa kuningas esittää pääministeriehdokkaansa edustajainhuoneen hyväksyttäväksi ja nimittää pääministerin sekä tämän ehdotuksesta muut ministerit.

Parlamentti

Espanjan parlamentti (Las Cortes Generales) on kaksikamarinen ja koostuu edustajainhuoneesta eli kongressista (El Congreso de los Diputados) sekä senaatista (El Senado). Parlamentin vaalikausi on neljä vuotta.

Kongressilla on selvästi enemmän valtaa kuin senaatilla. Kongressi voi kumota senaatin päätökset yksinkertaisella enemmistöllä. Senaatin päätehtävänä on edustaa Espanjan autonomisia alueita ja sillä on keskeinen asema aluehallitusten ja keskushallituksen suhteita koskevien lakien säätämisessä.  Senaatti myös valvoo aluehallitusten toimintaa ja tekee eräitä keskeisiä virkanimityksiä, muun muassa neljä perustuslakituomioistuimen (Tribunal Constitutional) 12 tuomarista.

Kongressin kokoonpano ja valitseminen

Kongressissa on 350 kansanedustajaa, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla (d'Hondtin järjestelmä) 52:sta vaalipiiristä. Vaalipiireinä ovat provinssit sekä Afrikan rannikolla sijaitsevat Ceutan ja Melillan kaupungit. Edustajat valitaan niin sanotuilla pitkillä listoilla eli äänestäjät äänestävät puolueen listaa eikä yksittäistä ehdokasta.

Senaatin kokoonpano ja valitseminen

Vaalikaudella 2008-2012 senaattoreita on 264, joista 208 valitaan suorilla vaaleilla. Kaikki senaattorit valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan.

Jokaisessa Espanjan provinssissa (autonomisissa alueissa on 1-9 provinssia) valitaan vaaleilla neljä senaattoria asukasmäärästä riippumatta. Poikkeuksia ovat Kanarian ja Baleaarien alueiden provinssit sekä autonomiset kaupungit Ceuta ja Melilla. Gran Canarialta valitaan kolme senaattoria, lisäksi sen provinssiin kuuluvilta saarilta Fuerteventuralta  ja Lanzarotelta molemmista yksi. Teneriffalta valitaan kolme senaattoria, lisäksi sen provinssiin kuuluvilta saarilta La Palma, La Gomera, El Hierro yksi jokaisesta. Baleaarien saarilta Mallorcalta valitaan kolme senaattoria, ja Menorcalta ja Ibiza-Formenteralta molemmista yksi. Ceutan ja Melillan kaupungeista valitaan molemmista kaksi senaattoria.

Vaalikaudella 2008-2012 alueparlamentit nimesivät 56 senaattoria, joka oli väkiluvun kasvusta johtuen viisi enemmän kuin edellisellä kaudella. Nimitettävien senaattorien määrä autonomisilla alueilla perustuu asukaslukuun. Jokaiselle alueelle nimitetään yksi senaattori sekä jokaista täyttä miljoonaa asukasta kohti nimitetään yksi senaattori lisää seuraavasti:

• Andalusia 9
• Katalonia 8
• Madrid 7
• Valencia 5
• Baskimaa, Kanariansaaret, Castilla y León, ja Galicia 3 kukin
• Aragon, Asturias, Baleaarit, Castilla-La Mancha, Extremadura ja Murcia 2 kukin
• Cantabria, La Rioja, ja Navarra 1 senaattori kukin.

Edellisellä vaalikaudella 2004-2008 senaatissa istui 259 edustajaa, joista 208 oli valittu vaaleilla ja loput 51 edustajaa valittiin alueparlamenttien toimesta.

Puolustuspolitiikka

Espanjan turvallisuuspolitiikan kulmakivinä ovat Nato- ja EU -jäsenyydet. Espanjassa nähtäisiin mieluusti Naton ja EU:n turvallisuuspoliittisen toiminnan merkittävä lähentyminen, koska tämä helpottaisi ja tehostaisi yhteistä toimintaa, johon Espanja panostaa yhä enemmän.

Muina Espanjalle perinteisesti merkittävinä alueina pidetään Välimeren aluetta ja Latinalaista Amerikkaa. Myös Saharan eteläpuolinen Afrikka on nostettu uusimmissa puolustuspoliittisissa linjauksissa edellisten rinnalle.

Järjestöt

Järjestöt

Espanja on jäsenenä muun muassa seuraavissa järjestöissä (liittymisvuosi)

• WHO (1951)
• ILO (1953)
• UNESCO (1952)
• YK (1955)
• FAO (1951)
• UNIDO
• IAEA (1957)
• ICAO (1951)
• OECD (1961)
• IMF (1958)
• World Bank (1958)
• Maailman matkailujärjestö WTO (1975)
• GATT/WTO (1963/1995)
• EN (1977)
• NATO (1982)
• WEU (1986)
• EU (1986)
• EMU (1990)

EU-politiikka

EU-politiikka

Espanja on merkittävä EU-maa. Suomen ja Espanjan EU-politiikat käyvät hyvin yhteen ja maidemme väliset EU-suhteet ovat erinomaiset.

Espanjalaisten suhtautuminen Euroopan unioniin on myönteisempää kuin useimpien jäsenmaiden. Maan poliittisen johdon luonnehdinnat Espanjasta "syvästi eurooppalaisena maana, joka on erittäin sitoutunut Euroopan unioniin ja antaa tukensa unionin politiikalle", puhuvat nekin puolestaan. EU-myönteisyyteen on syytäkin, sillä Espanja on yli 20-vuotisen jäsenyytensä mittaan saanut EU-rahaa käyttöönsä enemmän kuin mikään muu maa. Se on myös osannut hyödyntää hyvin näitä varoja.

Espanja järjesti ensimmäisenä EU-maana kansanäänestyksen uudesta perustuslaillisesta sopimuksesta 20. helmikuuta 2005. Sopimusta kannatti noin 77 prosenttia äänestäneistä. Tavoitteena on vahva, yhtenäinen Eurooppa, joka pohjaa demokraattisiin arvoihin, sosiaaliseen koheesioon ja tiiviiseen kansainväliseen dialogiin. Espanjan EU-politiikkaa on sävyttänyt sen nettosaaja-asema unionissa. EU-maista Espanjan saama tuki on ollut määrällisesti suurin ennen laajentumista. Espanja on kuitenkin siirtymässä nettosaajasta nettomaksajaksi.

Espanja suhtautuu myönteisesti EU:n laajentumiseen ja syventymiseen ja korostaa solidaarisuutta uusia jäsenvaltioita kohtaan.